Sivut

lauantai 31. elokuuta 2013

Patarei

Kävin jonkin aikaa sitten vihdoin ja viimein Patarein linnoituksessa kulttuurikilometrin varrella. Tämä kuin kiireessä kymmenen vuotta sitten hylätty vankila osoittautui aivan ehdottomaksi kohteeksi. Valtava vankilakompleksi on kuin kauhuelokuvan näyttämö, todellinen kummituslinna - hämmästyttävä, vähän pelottava, täydellisen ränsistynyt. Me valitsimme iloiseksi yllätykseksemme hyvän hetken käydä, sillä olimme koko ajan lähes yksin. Ensi kerralla täytyy muistaa ottaa vielä taskulamppu mukaan, pimeitä käytäviä ja koppeja kun paikassa riittää. Ja Patarein linnoitus todella on äärikiinnostavaa koluttavaa.


Kiinnostuneille seuraa pieni historiikki ja sitten saavat kuvat puhua puolestani. Patarei (suomeksi patteri) toimi merilinnoituksena vuosina 1840-1867, vankilana vuosina 1920-2002 ja nykyisenä kulttuuripuistona vuodesta 2007 lähtien. Linnoituksen historia on synkkiä tarinoita pullollaan. Viimeinen teloitus Patareissa on suoritettu niinkin lähihistoriassa kuin vuonna 1991. Neuvosto-Virossa oli käytössä kuolemantuomio ja kokonaisuudessaan Patareissa teloitettiin satoja vankeja. Muun muassa teloitushuoneet ja vankien taiteilemia graffiteja on edelleen näkyvillä. Uskomattomia yksityiskohtia on muutenkin säilynyt: lääkepulloja, neuloja, lomakkeita, elektroniikkaa, kirjoja, kirjanpitoa.. Kiertelymme lopuksi kiipesimme notkuvat tikkaat vartiotorniin ja välillä tuli kutkuttava omalla vastuulla -tunnelma, mikä harvoissa turistikohteissa tulee. Se juuri on Patarein kiehtovimpia puolia: tuntuu kuin olisit ensimmäinen kävijä vankilan hylkäämisen jälkeen, mikä ei tietenkään nykyisellään pidä läheskään paikkaansa.

Patareihin saa myös opastettuja kierroksia. Kesällä meren puolella toimii ulkoilmakahvila, jossa voi istahtaa purkamaan ajatuksiaan, mitä linnoituksessa käväisy varmaankin herättää. Kesäisin alueella järjestetään myös muun muassa Kultuuritolm- taide- ja musiikkitapahtuma, joka on tältä kesältä kylläkin jo mennyt. Ensi kesänä täytyy kytätä tapahtumaa ajoissa ja käväistä. 

Ainutlaatuinen Patarei meni ehdottomasti ainakin omalle mielenkiintoisimmat kohteet -listalleni. Otin kuvia hurjan paljon ja vieläkin olisi kuvattavaa riittänyt. Mitä te muut Patareissa käyneet olette tykänneet? Meidän porukkamme vähän jakaantui: minä ja siskoni mies könysimme kännykän valon avulla pimeimmätkin nurkat, kun taas mieheni ja siskoni olivat sitä mieltä, että rotan pissan ja homeen hajusta tulee huono olo ja onhan sitä kiinnostavampiakin kohteita nähty..








perjantai 23. elokuuta 2013

Tallinna-vinkit, osa 1

Olen koittanut vähän päivittää blogini ulkoasua ja yksi parannustarve liittyy ehkä siihen, että täältä löytäisi satunnaisempikin kävijä helposti Tallinnaan liittyviä vinkkejä ja ideoita. En aina oikein viitsi kirjoittaa jokaisesta kahvilasta ja museosta omaa tekstiään, mutta on kuitenkin kiva esitellä paikkoja joista itse pidän. Päädyin luomaan kategorian Tallinna-vinkit, ja tässä seuraakin ensimmäinen osa. 

Kuulostaako tällainen hyvältä idealta teidän muiden mielestä? Ja kertokaahan yleisemminkin jos teillä on parannusehdotuksia :) Kirjoitan julkista blogia, eli onhan se oikein kiva, jos joku muukin tästä saa jotakin irti. Kertokaa, kysykää, vinkatkaa. En pane lainkaan pahakseni kritiikistäkään, jos teillä on sellaista esittää.

Mutta nyt niihin vinkkeihin. Tällaisia käymisen arvoisia paikkoja olen kolunnut lähiaikoina:

1) Number 9

Kesä alkaa lähestyä loppuaan, mutta jos aurinkoisia päiviä vielä tulee, Number 9 tarjoaa yhden Tallinnan kivoista kattoterasseista. Viime kerralla join alkoholittoman mojiton ja hyvää oli, kuten myös vieruskaverin alkoholillinen versio. Ysistä saa ruokaa, juomaa ja kivan näköalan keskustaan ja vanhan kaupungin korkeisiin rakennuksiin. Number 9 löytyy ydinkeskustasta, Kaubamajan tavaratalon vierestä.



2) Kohvik Tops

Tops on Kalamajan edullinen, resuisen viihtyisä ja homssuisen trendikäs pubi. Iso lasi talon punaviiniä maksaa 2 euroa. Tops sopii mielestäni paremmin myöhäisempään iltaan kuin alkuiltaan, sillä silloin on tupa täynnä iloista porukkaa. Topsissa käymällä saa samalla silmäyksen Kalamajan kiinnostavaan puutaloalueeseen.



3) Chado

Chado on pieni, suloinen ja hyvinvarusteltu teekauppa vanhassakaupungissa. Käydessäni paikalla oli ystävällinen, perehtynyt ja neuvonta-altis myyjä. Kaupassa on paljon valikoimaa, niin teetä kuin tarvikkeitakin, ja muutama pussi lähtikin mukaan. Lisäksi opin uutta teestä heti ensimmäisellä käyntikerralla :) Chado on ymmärtääkseni Tallinnan ainoita (ainut?) erikoistunut teekauppa. Korjatkaa jos olen väärässä! Vahva suositus kaikille teenystäville.

tiistai 20. elokuuta 2013

Lasnamäe, kerro meille tarina

Mainitsin aiemmin käyneeni kaverini kanssa pienellä kaupunginosakierroksella Lasnamäellä, Tallinnan suurimmassa kaupungiosassa. Ihan vain päämäärättömästi kävelemässä, katselemassa, kuvailemassa ja juttelemassa. Hyppäsimme bussiin keskustassa ja jäimme pois kun ikkunoista näkyi tarpeeksi kerrostaloja. Tämä tapahtui kadulla nimeltään K. Kärberi, mistä lähdimme kartan avulla suunnistamaan. Kiertelimme lopulta useamman tunnin, sillä Lasnamäki on laaja alue ja koko ajan tuntui, että tuonne ja tuonne pitäisi vielä päästä kurkistamaan. Kävimme muun muassa kierrätyskeskuksella (vaatteet euron) sekä kauppakeskusten nurkilla. Kurkimme sisäpihoille, kävimme katsomassa torin vilinää. Mietimme millainen käsitys meillä on elämästä Lasnamäellä ja mitä se todellisuudessa on.



Lasnamäe on Tallinnan suurin kaupunginosa, sekä pinta-alaltaan että asukasmäärältään (n. 116 000 asukasta). Sen asukkaista suurin osa puhuu venäjää äidinkielenään ja Wikipedian mukaan vain 65 prosentilla asukkaista on Viron kansalaisuus (osittain tästä olen kirjoittanut jo puolikkaan postauksenkin, kunhan vain saisin sen viimeisteltyä.. :) Lasnamäkeä on kuvattu palveluiltaan askeettiseksi 'nukkumalähiöksi', missä käydään vain rojahtamassa sänkyyn seuraavaa työpäivää odottaen ja kaupunginosa tunnetaankin kai parhaiten harmaista, korkeista vieri viereen rakennetuista kerrostaloistaan. Olen myös kuullut sanottavan, että Lasnamäki on tänä päivänä lähes yksinomaa enää sitä todellista Tallinnaa (ihan kuin jokainen mäki ja kulma kaupungissa ei olisi ihan yhtä todellista kaupunkia).




Miltä Lasnamäe (lähes) ensikertalaisen silmin sitten näytti? Paljon erinäköisiä, -kokoisia ja -kuntoisia kerrostaloja, pusikoita, rojuja, mutta myös kauppoja ja kauppakeskuksia, uusia autoja, maalattuja julkisivuja, toreja, paljon vesimeloneja (kuten kaikkialla tähän aikaan), kaikenikäisiä ihmisiä. Aika täynnä elämää ollakseen pelkkä nukkumalähiö, yllättävän tavallinen ja siisti kaikessa resuisuudessaan. Tämä Tallinnan ehkä huonomaineisin kaupunginosa on toisaalta helppo niputtaa kategorioihin: harmaata kerrostaloa, venäjänkielistä vähemmistöä, ei kauhean varakasta aluetta, epäsiistiä. Toisaalta taas aika vaikeaa, koska näille kaikille löytyy myös vastakohtansa: leikkiviä lapsia, iloisia värejä, uusia autoja, moderneja palveluita..

Olimme liikkeellä päiväsaikaan ja Lasnamäki varmaankin näyttää aika erilaiselta iltaisin ja öisin. Olisikin mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia, mielikuvia tai tarinoita teillä muilla on Lasnamäestä, onhan se niin kiinteä osa Tallinnaa. Lasnamäkeä muuten kuvaa elokuva Sügisball, mikä täytyykin katsoa seuraavaksi. Hyvä vaihtoehto olisi tietysti lukea leffan innoittaja, Mati Untin 70-luvun romaani (mielellään alkuperäiskielellä.. :)).

tiistai 13. elokuuta 2013

Pikkuisen hyvää

Kävin tänään toisen tytön kanssa viemässä vaatteita naisten ja lasten turvakotiin Nõmmelle ja kirjoitan nyt tännekin tästä mahdollisuudesta. Käytetyille vaatteille ja tavaroille on tarvitsijoita, joille suoraan antaminen on mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto kierrätyskeskuksille. Tarvitsevia tahoja on helppo löytää. Vaatteita, tavaroita ja astioita tarvitaan esimerkiksi juuri turvakodeissa ja lastenkodeissa, vanhoja peittoa, tyynyjä, vilttejä sekä kissojen ja koirien tarvikkeita puolestaan ottavat vastaan lemmikkien turvapaikat.

Nõmmen turvakodissa asuu eri-ikäisiä naisia ja lapsia, pikkulapsista aikuisiin. Ystävällisen ja puheliaan emännän mukaan turvakotiin tullaan eri syistä: perheväkivalta ja vakava köyhyys tai suuret velat ovat näistä kärkisijoilla. Kodin yhteisessä keittiössä hääräili iloinen ja sporttinen 15-vuotias tyttö ja kieltämättä jäi sellainen tunne, että kivat ja siistit vaatteet ovat varmastikin tervetulleita.

Kotiin päästyäni vilkaisin erästä toista mahdollisuutta: mitä konkreettista voisin tehdä lemmikkien turvapaikan hyväksi, jotain muuta kuin satunnainen rahan lahjoittaminen. Ainakin koirien ulkoiluttajia tarvitaan jatkuvasti ja tuollaisessa liikunnallisessa hommassa yhdistyisivätkin kätevästi hupi ja hyöty. Jätän ajatuksen hautumaan, ehkäpä jonain päivänä.. Esimerkiksi sijaiskotina emme tällä hetkellä voisi toimia oman kissan takia.

Oletteko te muut antaneet tavaraa (tai omaa aikaanne) hyväntekeväisyyteen ja millaisille tahoille? Tai millaisille tahoille voisitte ajatella näitä antavanne :)?

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tuunattu kamajuoma

Iltaa monisteiden keskeltä! Löysin joskus aiemmin pari pussia kamajauhoa kaapin perältä ja mietin mitä niistä saisi. Googlaamalla löysin ohjeita lähinnä perinteisestä kamajuomasta, johon tulee piimää (tai jotain muuta hapanta, viroksi esim. keefir tai hapupiim), runsaasti sokeria ja kunnon tujaus tätä kamajauhoa. Kuulostaa aika kamalalta, joten ajattelin tehdä pienen tuunauksen reseptiin. 

Tein tällaisen pirtelön: laitoin tehosekoittimella soseeksi yhden banaanin, 125g tuoreita mustikoita (suunnilleen puolet 250g rasiasta), 4 dl maitoa (2,5% rasvaa) ja ruokalusikallinen sokeria. Sen jälkeen vispasin sekaan desin kamajauhoa ja jätin puoleksi tunniksi jääkaappiin kylmettymään ja turpoamaan välillä sekoittaen.

Yllätys yllätys: pirtelöstä tuli sen verran hyvää (vaikkakin kauhean väristä), että kehtaan reseptin täällä julkaista! Kama teki pirtelöstä ruokaisamman ja minulle tämä meni lounaasta, kuumalla kun ei meinaa jaksaa kauheasti syödä. Kama on myös ilmeisen terveellistä ja siinä on hyvin proteiinia, ainakin näin kasvissyöjän näkökulmasta.




Kama on periaatteessa kuten suomalainen talkkuna, mitä en muista maistaneeni koskaan. Pieni ero voi koostumuksessa olla. Pienenä varoituksena: kama on aika erikoisen makuista, eli jos ei siitä yhtään tykkää, niin tuskin tuo pirtelökään maistuu. Ensimmäistä kertaa maistaessani en minäkään kamasta välittänyt, mutta nyt myöhemmin huomasin jopa pitäväni siitä. Kamajauho saattoikin nyt jäädä vakiotuotteeksi kaappiin.




Onko täällä muita "kamankäyttäjiä", mitä tykkäätte mausta :)? Ja löytyykö teiltä suosikkireseptiä? Nopealla haulla minulle ei selvinnyt käytetäänkö tätä (nykyään) edes niin kovin yleisesti. Kyllä tätä ainakin helposti kaupasta löytyy.

perjantai 2. elokuuta 2013

Perjantain hymyilyttäjät

Takana kirjastopäivä, edessä kaksi hikistä pänttäyspäivää neljän seinän sisällä. Kirjasto on kesäviikonloppuisin kiinni, mutta tentti lähestyy. Pieni ajatusten harhauttaminen tulee siis tarpeeseen, ettei mene liian kurttuotsaiseksi. Tuo jäätelö ei varmaankaan kauheasti muita piristä, mutta tuo kappale saattaakin :) Põhja-Tallinn on varmaan jo monelle Tallinnasta kiinnostuneelle ennestään tuttu?

La Muu. Ostin kotiin tänä kesänä Tallinnan katukuvassa jäätelökärryjen muodossa näkynyttä ekojäätelöä (mainonta on nähtävästi tehnyt tehtävänsä). Aika hintavaa, mutta hyvää. Ja kookos, ihanaa että sitä saa täällä niin monessa muodossa. Pitääkin katsoa löytyykö valikoimista myös kirsikkaa, toista lempimakuani.


Põhja-Tallinn:n kipale "Nii lihtsalt ei saa". Takuuvarma hymylihasten herättelijä - sekä sanoitukset, että video. Tykkään Põhja-Tallinn:n videoista ylipäänsä, ne ovat hyvin tehtyjä ja niissä vilahtelee tuttuja kulmia. Jos kokoonpano ei ole ennestään tuttu ja viron kieli kiinnostaa, suosittelen tutustumaan.



Jos joku haluu seurata, kertosäe menee näin:

"Mind nii lihtsalt ei saa, nii lihtsalt ei ütle ma jaa, võid kinni püüda mind sa, kuid mind nii lihtsalt ei saa. Sind rahule jätta ma ei saa, nii kaua kuni ütled mul jaa, kui saan su kätte siis ma, ootan nii kaua kuni ütled mul jaa"

Tiivis suomennos: nainen toistelee, ettei ole niin helppo saalis ja mies selittää, ettei jätä naista rauhaan ennen kuin tämä sanoo "joo" ;)

Viron kieli on kaunista, eikö?